1944–1988

Judokasta karatekaksi — sotavuodet

Isänsä jälkiä seuraten Taiji Kase oli valmistautumassa judon 3. dan vyökokeeseen vuonna 1944, kun kirjakaupassa hänen käsiinsä osui Gichin Funakoshin kirjoittama kirja Karate-Do Kyohan. Kirjan herättämät ajatukset saivat lahjakkaan judokan vaihtamaan lajia, kun Yoshitaka Funakoshi poikkeuksellisesti hyväksyi 15-vuotiaan Kasen oppilaakseen.

Kase ehti harjoitella 1944–1945 vajaan vuoden sekä Gichin että Yoshitaka Funakoshin opissa Mejiron kaupunginosassa sijainneella alkuperäisellä Tōkyō Shōtōkan -dojolla. Vuonna 1935 valmistunut dojo oli Funakoshien ensimmäinen oma dojo Okinawalta lähdön jälkeen. Tōkyō Shōtōkan -dojo tuhoutui Tokion pommituksissa maaliskuussa 1945, minkä myötä Kase liittyi Japanin laivastoon. Onneksemme sota kuitenkin ehti Japanin osalta päättyä ennen kuin torpedomies Kase lähetettiin suorittamaan kamikaze-tehtävää Pearl Harbourissa.

Yliopistovuodet

Yoshitaka Funakoshi menehtyi vuonna 1945, jonka jälkeen Kase harjoitteli kuutisen vuotta enimmäkseen (?) sensei Genshin Hironishin johdolla. Myös sensei Tadao Okuyama oli merkittävässä roolissa näinä Kasen karatepolun alkuvuosina. Shotokanin 1. dan arvon Kase sai vuonna 1946. Perijapanilaiseen tapaan hän opiskeli 1945–1951 syntymäkotinsa lähellä, Tokion ytimessä sijainneessa Senshun yliopistossa. Syntymäkodin läheisyys oli Kaselle oletettavasti vähemmän merkityksellistä kuin se, että Senshun yliopiston Kandan kampus sijaitsi aivan Funakoshin Shotokan dojon vieressä,

jonka karatejoukkueen kapteeniksi hänet valittiin toisena opiskeluvuonna.

Vuonna 1949 Kaselle myönnettiin 3. dan arvo yliopistojen yhteisessä graduointikokeessa.

Alkuperäinen Tōkyō Shōtōkan -dojo oli siis tuhoutunut Tokion pommituksissa. Sodan päätyttyä Shotokanin ydinjoukko harjoitteli muutamia yliopistojen, erityisesti Keion ja Wasedan, sekä mm. Takada Dai Hachi -alakoulun tiloissa. 1948–1949 Funakoshin uskollisimmat oppilaat rakensivat uuden Shotokan-dojon elokuvastudion yhteyteen Yotsuyan kaupunginosaan. Tällöin perustettiin myös Japan Karate Association, JKA. Perustajajäseniä olivat mm. Isao Obata, Masatoshi Nakayama ja Hidetaka Nishiyama. Gichin Funakoshi nimitettiin JKA:n kunniaprofessoriksi, -pääopettajaksi. Varsinaisena pääopettajana aloitti Nakayama, joka jatkoi tässä tehtävässä kuolemaansa saakka. Kuutisen vuotta myöhemmin, vuonna 1955, JKA rakennutti Yotsuyaan uuden dojon, joka palveli lähes 50 vuotta (?).

Kase haki avoimesti ja rohkeasti oppia monilta eri opettajilta myös oman yliopistonsa ulkopuolelta. Yliopistovuosinaan Kase oppi tuntemaan jokseenkin kaikki tuntemisen arvoiset karatekat sitäkin kautta, että yliopistojen karatejoukkueet kohtasivat säännöllisesti kovaotteisissa turnauksissa.

Merkittävin uusi tuttavuus tältä ajalta oli Hiroshi Shirai, joka opiskeli Komazawan yliopistossa. Ei voi pitää paikkaansa, koska Shirai (s. 1937) aloitti yliopistossa vasta v. 1956.

Vuodesta 1883 lähtien nykysijoillaan olleen Senshun lähinaapureita yliopistomaailmassa ovat edelleen mm. Hosei, Chuo, Waseda ja Takushoku.

Talousjohtajasta karateopettajaksi

Valmistuttuaan ekonomiksi Senshusta keväällä 1951 Kase aloitti koulutustaan vastaavat työt Sanseido-kustannusyhtiössä. Vuotta myöhemmin Kase avioitui Chiekon kanssa, jonka hän oli tavannut 26-vuotiaana aloitellessaan yliopistotaivaltaan. Tarina on melko perinteinen: Chiekon veli johti dojoa, jolla Kase kävi harjoittelemassa. Töiden ohella Kase harjoitteli karatea sekä aamuisin että iltaisin, yhteensä neljä tuntia päivässä. Sensei Kasen leski Chieko on sittemmin haastattelussa todennut, että karate oli hänen miehellensä tärkeämpää kuin yliopisto tai normaali työnteko.

Gichin Funakoshin kuoltua vuonna 1957 JKA:sta irtosi pienehköjä ryhmiä, jotka perustivat omia organisaatioitaan. Nuori Kase ei pitänyt politikoinnista ja onnistui säilyttämään hyvät välit myös irronneisiin ryhmittymiin, erityisesti Shotokaihin, jonka johtohahmoja olivat Shigeru Egami ja Genshin Hironishi, jotka molemmat olivat opettaneet Kasea ja joita Kase kunnioitti.

Funakoshi ei pitänyt ajatuksesta, että karate on kilpaurheilua; hän oli budomies. Funakoshin kuolemaan jälkeen JKA alkoi kuitenkin Nakayaman johdolla viedä karateaan kilpaurheilun suuntaan.

Helmikuussa 1964 Kase päätti omistautua yritysjohtajuuden sijaan karatelle ja hakeutui JKA:n ohjaajakurssille. Pian Kase löysi itsensä ohjaajakurssin pääopettajan paikalta. Hänen oppilaitaan olivat mm. legendaariset Keinosuke Enoeda, Hirokazu Kanazawa ja Shirai.

Lähetyssaarnaajaksi

Vuoden 1965 alkupuolella JKA alkoi Japanin valtion tuella levittää karatea varsin aktiivisesti ympäri maailmaa. Asiaa auttoi epäilemättä se, että JKA:n puheenjohtaja Zentaro Kosaka sattui olemaan Japanin ulkoministeri.

JKA siis lähetti parhaat opettajansa kylvämään karaten siemeniä kaikille mantereille. Lähetyssaarnaaja Kase sai mukaan parhaat opetuslapsensa, mm. Enoedan, Kanazawan ja Shirain. Enoeda, Kanazawa, Kase ja Shirai • Etelä-Afrikka 1965

Eri mantereita muutaman vuoden kierrettyään Kasen johtama nelikko asettui vuonna 1968 Eurooppaan. Kase perusti tukikohtansa Pariisiin, Enoeda ja Kanazawa Englantiin, Shirai Italiaan. Kiertolaisvuosien aikana matkassa oli ollut monia muitakin JKA:n maineikaita opettajia, mm. Tomita ja Kawasoe.

Rouva Kasen mukaan sensei asettui nimenomaan Ranskaan siksi, että Ranskan motto on vapaus, veljeys ja tasa-arvo — joka oli täydellisesti sopusoinnussa Kasen oman ajattelutavan kanssa. Myös Henry Pleén merkitys oli suuri, kun Kase valitsi itselleen pysyvää asemapaikkaa.

Chieko Kase on kertonut vuonna 2011 haastattelussa, että sopeutuminen Eurooppaan ja Ranskaan ei ollut aluksi helppoa. Hän onkin kiitellyt kovasti miehensä oppilaita näiden avusta erityisesti hallinnollisten asioiden hoitamisessa. Hän on kertonut myös, että hänen miehensä osasi matkoillaan nopeasti aistia kunkin maan ja kansan erityispiirteet.

Intensiivisen karateharjoittelun vastapainoksi Kase sensei halusi kotona rauhoittua. Hän luki paljon; hänen Pariisin-kodissaan on edelleen kymmeniä hyllymetrejä kirjoja. kuva Hän oli myös innokas harrastelija-astronomi, joka tuntikaupalla tutkaili kaukaisia tähtiä kaukoputkellaan. Elokuvatkin kiinnostivat häntä, erityisesti japanilaiset samurai-elokuvat.

Vuonna 1986 Kase sulki dojonsa Pariisissa ja ryhtyi jälleen kiertämään aktiivisesti ympäri maailmaa opetustehtävissä. Kunniallisen samurain tapaan Kase pysyi edelleen virallisesti JKA:n lähettiläänä, vaikka hän oli jo kehittänyt oman shotokan-murteensa Euroopan-vuosiensa saatossa. Kasen karatessa näkyi yhä enemmän samurai-vaikutteita. Erityisen paljon Kase ammensi Musashin opeista, joiden pohjalta hän kehitti monipuolisen valikoiman epätavallisia avokäsitekniikoita.

Kasen JKA-yhteys muuttui sensei Masatoshi Nakayama kuoleman jälkeen. Nakayama oli kuollessaan ainoa Kasea vanhempi JKA-johtaja; Kase oli ollut loppuun asti uskollinen nimenomaan Nakayamalle, joka JKA:n pääopettajana oli keskeinen johtohahmo opettajakurssien käynnistämisessä kuin karaten maailmanvalloituksessakin — ja siten myös se henkilö, joka oli mahdollistanut Kasen pääsyn toteuttamaan kutsumustaan: opettamaan ammatikseen karatea ja vieläpä ympäri maailmaa.

Nakayaman kuoltua JKA hajaantui moneen osaan; Nakayama oli ollut vuosikausia se johtaja, joka pystyi pitämään itsetietoiset ja pätevät alaisensa ruodussa. Sinänsä Nakayama ei ollut varsinainen opettaja kovinkaan monelle karatekalle, mutta hän oli pystynyt organisoimaan JKA:n opetustoiminnan Kasen kaltaisten mestareiden varaan.


1989–2005

Mainokset

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s