WKSA – World Karate-Do Shotokan Academy

Masatoshi Nakayaman, JKA:n teknisen johtohahmon ja maailmanlaajuisen lähetystyön merkittävimmän alulle panijan, kuoltua päättyi yksi tärkeä ajanjakso karaten historiassa. JKA:n hajoamisen yhtenä syynä oli se, että Nakayaman jälkeen ei Japanista enää löytynyt selkeää auktoriteettia jatkamaan maailmanlaajuisen organisaation johdossa. On väitetty, että Taiji Kase olisi tähän tehtävään kelvannut ja häntä siihen pyydettiinkin, mutta Kase ei kuitenkaan tehtävään suostunut. Kase halusi harjoitella ja opettaa karatea, ei istua kokouksissa.

Kase ja Shirai olivat kyllästyneet politikointiin ja halusivat — lähinnä Shirain aloitteesta — luoda organisaation, jossa karaten harjoittelu olisi kokouksia tärkeämpää. Niinpä Kase ja Shirai perustivat WKSA:n vuonna 1989. Shirai oli Kasen uskollinen oppilas, jonka näkemys karatesta oli — ja on edelleen — hyvin samanlainen kuin Kasella.

WKSA (1989–2001) oli tärkeä välivaihe matkalla kohti Shotokan Ryu Kase Ha -tyylin virallistumista. WKSA:n jäsenistö muodostui vähintään 3. danin suorittaneista, enimmäkseen eurooppalaisista karatekoista. Käytännössä WKSA oli eri maissa toimivien opettajien kattojärjestö. Liitto keskittyi toiminnassaan perinteisen karaten arvostuksen parantamiseen. WKSA:n myötä Kasen ajatukset harjoittelusta pääsivät oikeuksiinsa. WKSA:n toiminta koostui pääasiassa leireistä. Kilpailuja ei muutaman kokeilun jälkeen järjestetty lainkaan.

Euroopan eri maihin syntyi ”WKSA-aatteen” myötä useita kansallisia akatemioita. Iso osa näistä toimii edelleenkin, koska ne olivat alun alkaenkin täysin itsenäisiä järjestöjä. Finnish Shotokan Karate Academy eli FKSA perustettiin vuonna 1992, ja se jatkoi toimintaansa vuoden 2001 loppuun.

FKSA:n toiminta painottui varsinkin alkuaikoina Pohjois-Suomeen. (?) Paikkakuntia tähän! Jäsenistö koostui pienten Shotokan-seurojen ohjaajista. Akatemian toiminnan tarkoituksena olikin erityisesti hieman kauemmin harjoitelleiden tukeminen, motivointi sekä tason kohottaminen. Tähän pyrittiin luomalla suhteita lähinnä muihin eurooppalaisiin harrastajiin ja seuroihin sekä järjestämällä leirejä ja jakamalla tietoa.

FKSA painotti toiminnassaan avoimuutta ja yhteistyötä kaikkien karatea budolajina harrastavien keskuudessa. Leirit olivat tärkein osa akatemian toimintaa. Vajaan kymmenen vuoden aikana järjestettiin muun muassa seitsemän sensei Taiji Kasen ja 23 sensei Dirk Heenen ohjaamaa leiriä sekä lukematon määrä muita harjoitustapahtumia.

FKSA kasvatti vähintäänkin yhden kokonaisen pesunkestävän ohjaajasukupolven. Ja mikä tärkeintä, se toimi kasvualustana Shotokan Ryu Kase Ha -tyylisuunnalle Suomessa.

Kase ja Shirai kiersivät 1990-luvulla opetusmatkoillaan lähinnä Euroopassa, mutta he vierailivat säännöllisesti myös Afrikassa ja Australiassa. He opettivat usein yhdessä, jos kohta paljon myös erikseen. Vähitellen molemmille muodostuikin maantieteelliset painopistealueet Euroopassa: Shirai keskittyi paljolti asemamaahansa Italiaan ja Puolaan, kun taas Kase kierteli ahkerammin eri maita. Heille kehittyi yhteistä oppilasjoukkoa, jonka vaikutus on nykyään nähtävissä mm. Saksassa, Puolassa, Kuwaitissa ja jopa Suomessa. Oli myös joukko oppilaita, jotka seurasivat pääsääntöisesti vain jompaa kumpaa WKSA:n perustajista.

Kasen lähimmiksi oppilaiksi valikoituivat 1990-luvun kuluessa mm. Albert Boutboul, Steve Cattle, Velibor Dimitrijević, Dirk Heene, Jean Pierre Lavorato, Pascal Lecourt, Jim Martin, Mirce Opeloski ja Pascal Petrella.

Suomessa Kase vieraili ensimmäisen kerran vuonna 1992 yhdessä Dirk Heenen ja Jaap Smaalin kanssa. Hannu Annunen ja Jarmo Laasanen olivat merkittävässä roolissa sen suhteen, että Kase saatiin toistuvasti Suomeen.

SRKHIA — Shotokan Ryu Kase Ha Instructor’s Academy

Kase ja Shirai ottivat etäisyyttä toisiinsa…

WKSA oli SRKHIA:n esikuva; jokseenkin kaikki WKSA:n jäsenet siirtyivät SRKHIA:aan.

KSKA — Kase Ha Shotokan Ryu Karate-Do Academy

KSKA perustettiin Kase sensein karateperinnön jatkajaksi vuonna 2002. KSKA:n syntyyn ei liittynyt dramatiikkaa; käytännössä SRKHIA vain muutti nimensä. Shihankain koostumus säilyi entisellään.

Kase sensein leski Chieko Kase antoi miehensä kuoleman jälkeen lausunnon:

Kasen perintö

Taiji Kase ei ole maailmankaikkeuden kuuluisinShotokan-opettaja, mutta hän on yksi arvostetuimmista karatekoista ja opettajista varsinkin Euroopassa. Suomen pieneen Kase Ha -yhteisöön Kase jätti lähtemättömän leimansa. On tavallaan sääli, etteivät laajemmat Shotokan-piirit Suomessa ottaneet suuremmin oppia Kaselta. Kase oli jokseenkin ainoa japanilainen JKA-taustainen vanhan kaartin opettaja, joka vieraili Suomessa säännöllisesti 1990-luvulla. Saman aikakauden karateopettajista Suomessa on vieraillut säännöllisesti vain Shotokai-linjaan kuuluva Mitsusuke Harada, jolla on samaa alkuvuosien taustaa kuin Kasella: Funakoshit, Hironishi, Okuyama.

Kase kirjoitti vain kaksi kirjaa, jotka olivat molemmat ranskankielisiä. Ensimmäisessä, Karate-dô kata (1980), hän esitti yksityiskohtaisesti Heian-katat sekä kaksi ensimmäistä Tekki-kataa. Jälkimmäisessä klassikkokirjassaan, Katas supérieurs (1982), Kase dokumentoi loput Shotokan-katat sellaisina kuin O-sensei ja Waka-sensei Funakoshi ne hänelle aikanaan opettivat. Onkin mielenkiintoista, että muutamien Kase Ha -karaten ja JKA-karaten katojen muodot poikkeavat hieman toisistaan. Kase Ha -karatessa katojen muodot ovat tietenkin Kasen opetuksen mukaisia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että muodot ovat samat kuin Yoshitaka ja Gichin Funakoshin alkuperäiset muodot 1940–1950-luvulla. Tässä ranskankielisessä kirjassa esitettiin ensimmäistä kertaa. Vuonna 2012 julkaistussa Katas supérieurs -kirjan uudistetussa painoksessa esitettiin ensimmäistä kertaa Wankan-katan alkuperäinen muoto sekä Kasen kehittämät katat Heian Oyo ja Tekki Oyo.

Kase oli vaativa ja tiukka opettaja, joka keskittyi budo-karateen jättäen politikoinnin ja kilpailemisen muille. Dojon ulkopuolella hän oli alati hymyilevä ja lämmin ihminen.

Apart from being a great Sensei, he was a fantastic person who could teach not only about karate but also about life.

—Juan Pablo Delgado

Kasesta on parhaillaan tekeillä elämäkerta. Kasen vanhimman tyttären, Yomikon, kirjoittama Legend of Taiji Kase ilmestynee kirjakauppoihin elokuussa 2015.